Hunt: Showdown 1896 - The Son of Gunpowder

Tämä DLC-paketti sisältää yhden metsästäjän, kaksi asetta ja yhden kulutustavaran: - The Conspirator (Metsästäjä) - Crown Cinders (Martini-Henry) - Royal Sabotage (Scottfield) - Forefather's Fury (Elvytysruiske) Huhut alkoivat levitä Britannian Atlantin laivaston kansien halki: petturi oli heidän keskuudessaan. Kaksi laivaa, jotka upposivat lähellä Cape Verdea, eivät uponneet vahingossa, ja valmistelijan on täytynyt olla eloonjääneiden keskuudessa, jotka koottiin kuulustelua varten. Kolme salaliittoon syyllisiksi tuomittua käveli lankulla, mutta se ei estänyt toista laivaa uppoamasta samana yönä. Hulluus levisi sotilaiden keskuudessa, ja upseerit teloittivat kaikki uponneesta laivasta jäljellä olevat eloonjääneet. Kun kriisi vältettiin, rauhallisuus levisi laivastossa jälleen kerran, kunnes tuli ja öljy purkautuivat pääaluksesta räjähdyksessä, joka tuhosi armadan. Yli kymmenen laivaa upposi, mutta syyllinen löydettiin lopultakin: yksi vaatimaton upseeri. Pelkällä palveluskiväärillään, revolverillaan ja mieltymyksellään ruutituhoa kohtaan hän oli tuhonnut laivaston. Niin kauhea rikos vaati, että hänestä tehdään esimerkki ja että häntä nöyryytetään, jotteivät muut kapinalliset ottaisi mallia. Oikeudessa mies julisti olevansa Francis Fawkes, Guy Fawkesin perillinen, ja omistautunut esi-isänsä tehtävälle. Hänet tuomittiin poltettavaksi roviolla. 5. lokakuuta Salaliittolaista marssitettiin kaduilla ja poltettiin historiallisen kokon päällä: sidottuna, naamioituneena ja puettuna irvikuvaksi siitä, mitä laivastosta oli jäljellä. Seurausten liekit sulattivat hänen ihonsa ja hitsasivat naamion kiinni hänen kasvoihinsa. Täysissä tuskissaan lapsuuden muistot tulvivat hänen mieleensä kuumeisessa unessa: sairaan isän tuskanvaikeroinnit, irtolaisäidin katkerat kyyneleet ja hauraan isoäidin tuutulaulu. Miettien elämää, jos menneisyys olisi ollut toisin. Vahingoniloinen Salaliittolainen eli kyllin kauan, että tuli poltti hänen siteensä. Hänen vihastaan selvinneet kertovat, että hän laskeutui alas aavemaisella, kuninkaallisella tyyneydellä. Katsojat pakenivat ja kodit paloivat kun Salaliittolainen haki vettä. Tähän päivään asti nuo kadut jäivät murskaksi ja tuhkaksi. Tyytyväisenä työhönsä, ja aikeissa viedä ruutisalaliiton tehtävä loppuun jonain päivänä, Salaliittolainen pakeni. Kuullessaan hyvistä rahoista ja käyttökohteesta hänen pahansuovalle lahjakkuudelleen hän löysi tiensä suistolle, ja jatkoi elinikäistä ristiretkeä.